Warhammer - Suuri seikkailu osa 1

Majatalo
Koko sakki pääsi turvallisesti Kärryn ja hevosen majataloon illansuussa. 
Oltiin matkalla Altdorfiin töihin! Tutustuttuaan viinivarastoihin Jale 
onnistui tiukan tinkaamisen jälkeen hommaamaan koko remmille paikat 
aamulla Altdorfiin lähtevään pikavuoroon.
Le korttipeliä ei pelattu vaikka Philippe yrittikin kovasti siihen 
suuntaan vihjailla että on pelissä kokematon ja juuri ostanut kortit.
Hyvin [kärryssä, heinäkasassa ja huoneessa] nukutun yön ja aamupalan 
jälkeen matkanteko olisikin maistunut, elleivät kuskit olisi olleet hieman 
alkoholin jälkihöyryissä. 

Matka jatkuu
Matkaa päästiin jatkamaan Jalen taitavien ohjauskykyjen ansiosta 
vaikka rengas eräässä vaiheessa pääsikin irtoamaan. Seuraavalla pysäkillä
syötettiin hevoset ja kyseltiin kuulumisia; kauheita määriä kaikenlaisia
menninkäisiä ja hirviöitä hyppii metsät pullollaan - Eipä ole siellä hyvä 
ihmisen pojan hyppiä ei.

Kauhistuttavia hetkiä 
Matkaa jatkettiin samoilla kärryillä ja kohta koettiinkin vaarallisia 
tilanteita. Edessä ryömi Mirkon vanha tuttu varastelu ajoilta. Oli 
pentele muuttunut ihmisiä syöväksi hirviöksi ja natusteli edellisen 
kärrikyydin kuskia. Nähdessään tuoreita kuskeja hyökkäsi näitä päin 
ja porukan omien kärryjen hevoset möksähtivät ja säntäsivät metsään
kuski mukanaan. Otus teurastettiin tarkalla jousi iskulla jonka jälkeen 
mutkan toiselta puolelta kuului kammottavia huutoja. Yllättävästi 
porukalle ei mennytkään kakka housuun, vaan kylmän rauhallisesti 
aloitettiin teurastamaan nurkan takana lymynnyttä mutanttiremmiä. 
Yksi suippopäinen oli mätkimässä hevosia kirveellä, yksi paikkaili 
kaveriaan, yksi söi lapsia ja yksi muuten vain hääräili pomona. 
Pomoa losautettiin päähän jousella ennenkuin se kerkesi sanoa edes
Donner's mutter's lederhosenia. Muista selvittiin lingolla, kirveellä
ja muutamalla miekan heilautuksella. Voi voi mikä kummastus, eräällä
epelillä oli ihan Jarkon naama, ruumiin rakenne ja vieläpä kirje 
jossa sanottiin että poika on perinyt Bögenhafenista kartanot ja pelit. 
Kirje ja löytyneet arvotavarat taskuihin ja ruhot tulille ratsupoliisien 
avustamana - Ja matka jatkuu. 

Altdorf!
Sitten saavuttiinkin jo Altdorfiin. Jotkut epäilyttävät jannut tuli 
rapsuttelemaan päitään Jarkolle mutta ne aiheuttivat lähinnä kummastusta.
Toinen epäilyttävä jannu seisoskeli muuten vaan edellisten lähettyvillä.
Tuttujakin näkyi ja Josef jokilaivamies tarjosi porukalle kyytiä 
Bögenhafeniin. Työpaikkailmoituksensa vastaisesti Prinssi perkele olikin 
lähtenyt jo matkaan ja pojilta jäi se alkuperäinen duunipaikka saamatta,
näin ollen pesti laivapoikina tuli sopivasti! Illalla piti taas dokailla
ja satamakuppilassa olikin hauskaa siihen saakka kunnes eräs Max saapui
paikalle vittuilemaan. Jalen piti änkäytyä eräiden ylimysten vittuilusta
rohkaistuneena vittuilemaan takaisin, mutta tukalasta tilanteesta 
selvittiin nukuttamalla Max yhdellä tarkalla wizardin sormella. Sen 
jälkeen Maxille ilmeisesti tuli kuuma, koska hän myöhemmin heräsi 
alasti köysissä. Kylmä Maxilla kuitenkaan ei ollut, koska hänet oli tervattu
ja kuorrutettu höyhenillä. Vielä baarista poistumisen jälkeen elettiin 
jännittäviä hetkiä - Eräät samat epelit joihin oli tutustuttu aiemmin 
kokivat miltä jalkajousen osuma tuntuu, ampujaa ei saatu kiinni.

Jokikylässä
Parin tapahtumaköyhän päivän jälkeen saavuttiin erääseen jokivarren pieneen
kylään jossa näkyikin tuttuja. Epeli tunnistettiin samaksi jannuksi joka 
hengaili aiemmin nuoliosumia saaneiden korvanrapsuttajien lähettyvillä, ja
tietysti sitä piti lähteä heti seuraamaan. Äijä jäljitettiin erääseen 
majataloon jossa tämä punoi luultavasti kauheita juoniaan sankareidemme 
päänmenoksi. Oli palkannut ilmeisesti muutaman paikallisen juntin avukseen 
mutta suunnitelma meni mönkään koska he kuulivat kaiken! 
Laivalle järjestettiin illaksi vartio, joka päätyi siihen että haltialaulaja
sankarimme Salo sai nuolesta käsivartensa läpi suoraan keuhkoon ja kuoli pois.
Kiljaisuun heräsi ainoastaan Wizardi joka sitten herätteli muut uniltaan. 
Perkeleet sytyttivät koko botskin tuleen jonka jälkeen aikoivat teurastaa
sankarimme pois päiviltä. Hommasta ei tullut mitään, paitsi dwarffin osalta
jolta näytti irtoavan jalka ennenkuin tämä kuoli pois. Paikalliset pukarit
karkasivat paikalta heti kun saivat osuman mutta Jarkko juoksi haavoittuneen
kiinni. Pääroistolta halkesi rintakehä ja sekin kuoli pois. Taskustaan 
löytyi epäilyttävä kirje mutta siitä ei oikein saanut selvää. Sitten pitikin
sammuttaa laiva. Haltialaulaja ja dwarffi Mika 
heräsivät myöhemmin havaittuaan että koko episoodi, missä he olivat kuolleet
olikin ollut vain unta eivätkä he olleetkaan ollenkaan kuolleita, mitä lie
hallusinaatioita. Laiva saatiin aamulla kunnostettua uuteen uskoonsa 
ja matkaa päästiin jatkamaan Bögenhafeniin. Sankarimme saapuivat sinne
juuri sopivasti Schaffenfestin päivälle!

Jatkuu!