Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa surullisen tarinan, joll' ei oo vertoa. Se on laulu arkkivelhosta Durand nimeltään, hän paikkoja särki, missä joutui koodaamaan. Hän kaunis oli hahmoltaan ja nuori iältään, ja opetuksen saanut oli omalta Zonniltaan. Vaan koodi jota lempi, se oli petturi, ja siksi tuli Durasta nyt julma ryöväri. Viel' Shadowkeepin rannikot ne Duran muistavat ja mortit Rilynt'tarin vielä päätään puistavat, ja playereiden kaupungit tuns Dura-ryövärin ja suuri oli pelko vielä Donarussakin. Ei neito BC:n rannikon unhoita milloinkaan, kun Rosvo-Duran kanssa hän joutui mudaamaan. He veivät mitä saivat ja tappoivat guarditkin, ja tyttö poltti sydämens, mutt Dura - torchin. Ei tiennyt impi Calythienin, kuink' oli laitansa, kun Rosvo-Durre korjattavaks' vei hälle ekunsa. Yks' shape oli alhaal, hän repairas sen kiin, ja samalla hän repairas myös sydämensä siin. Sai Durand viimein palkkansa, hän on viel mudissa, jossain datahuoneessa lie wizuvahtina. Hän koodin eessä nöyrtyi ja arkiks nostettiin, ja sillä lailla Rosvo-Durre hiljaa purgettiin.