Maailman laatiminen Kaikki maailmat, olivatpa ne sitten meidan maailmamme kaltaisia tai eivat, ovat dynaamisia paikkoja. Ne koostuvat erilaisista fyysisista, kulttuurillisista ja metafyysisista tekijoista, jotka liittyvat ja vaikuttavat toisiinsa. Nama erilliset piirteet - nakyvat tai nakymattomat, ikuiset tai hetkelliset - kietoutuvat toisiinsa kokonaisuuden osiksi. Yhtakaan niista ei voi muuttaa vaikuttamatta ainakin vahan kaikkeen muuhun. Muutos on jatkuvaa ja jokainen rakenneosanen muuttaa koko ajan enemman tai vahemman muotoaan. Tama on seurausta nahtavasti loputtomista ketjureaktioista, joina ajan kuluminen nayttaytyy. Mikaan ei kesta muuttumattomana kuin haviavan hetken. Tasta huolimatta meidan pitaa pelimaailmaa suunnitellessamme pysayttaa aika ja pilkkoa maailma kasitteisiin, joita on kateva kayttaa ja helppo tyostaa (tallaisia kasitteita voisivat olla vaikkapa saajarjestelma tai jokiverkosto.) Ylla kuvattuja voimia ei kuitenkaan pida unohtaa; sen sijaan meidan taytyy pitaa asioiden pohjimmainen toisiinsa liittyminen mielessa aina, kun me suunnittelemme uutta piirretta maailmaan. Yleiset piirteet tarjoavat suuntaviivat erityisten piirteiden tai ominaisuuksien luomiselle. Yleisesti ottaen suunnittelun pitaisi edeta yleisesta erityiseen, ylhaalta alaspain. Rakenneosa on sita tarkeampi, mita yleisluontoisempi se on - silla jokaista yksityista piirretta tai luomusta muovaavat sen yleisen luokan periaatteet, johon se kuuluu. Kun me kehitamme aluetta, meidan taytyy aloittaa perusasioista, yleisista tai yhteisista nimittajista. Kun perusperiaatteet ovat selvat, niiden pohjalle voi rakentaa yksittaisia paikkoja ja ominaisuuksia. Nain seudun jokainen yksittainen luomus perustuu samoihin periaatteisiin. Pelimaailmaa suunnitellessa me rakennamme kerroksittain uusia, kerta kerralta yksityiskohtaisempia tasoja yleisten periaatteiden perustuksille. Tallaisesta prosessista on kuvaus alla olevissa luvuissa. 1. Maailma Maailman fyysinen todellisuus on sen piirteista yleisluontoisin. Ymparistohan vaikuttaa kaikkiin elaviin olentoihin, jotka ovat sen kanssa tekemisissa, ja pakottaa nama sopeutumaan. Maailman fyysinen todellisuus koostuu pinnanmuodoista ja pinnanalaisista muodostumista seka saasta tai ilmakehan ominaisuuksista. Nama tekijat tietenkin muuttuvat ja vaikuttavat toisiinsa koko ajan. 1.1. Jumalat, kosmos ja maailma Ennen kuin alamme laatia maailman fyysista todellisuutta, on paatettava, millainen jumala tai millaisia jumalia ja/tai puolijumalia maailmankaikkeudessa mahdollisesti on (eli Majikin jumalat). Jumalten luonne ja mahdolliset tahtitieteelliset ilmiot pitaa selvittaa, jotta me voisimme arvioida niiden vaikutuksen maailman muodostumiseen ja toimintaan. Maailman asukkailla saattaa olla erilaisia nakemyksia kosmoksesta ja jumalista, joiden he uskovat vaikuttavan elamaansa. Nama kasitykset saattavat tietenkin poiketa todellisuudesta. Tama prosessi antaa meille tilaisuuden kayttaa Luojan tai Luojien joukon, maailmankaikkeuden suurimpien mahtien, valtaa ja voimaa. Myos pienemmilla mahdeilla - puolijumalilla ja vastaavilla olennoilla - saattaa olla sanansa sanottavana, mutta niiden panos jaa vaatimattomammaksi. Meidan pitaa merkita muistiin jokaisen jumalan piirteet ja tutkailla naiden suhteita maailmaan, erityisesti sita, miten he vaikuttavat luontoon ja maailman asukkaiden toimiin. 1.2. Fyysinen maailma Meidan on parasta pyrkia kohti maailmaa, joka on seka mielenkiintoinen etta helppo kasitella. Maan ja meren muodot auttavat kasvillisuuden ja elaimiston luomisessa; ne myos muokkaavat kulttuureja ja nain ollen maailman asukkaita. Painovoima, luonnonvoimat ja mannerten ja meren pinta-alan suhde saattavat vaihdella hyvinkin paljon tarpeen mukaan. Yksi maailma saattaisi olla littea, pyorea ja kuiva maamassa, jossa on vesistoja vahan tai ei lainkaan; toinen voisin olla merten peittama planeetta, jota saaret taplittavat. Vaikka joissakin vieraissa maaimoissa, etenkin niissa, joita esiintyy tieteisroolipeleissa, saattaa olla outoja kaasuja tai alkuaineita, nama ohjeet kasittelevat vain maailmoja, joiden muodot ovat syntyneet maan ja veden vuorovaikutuksesta. 1.3. Maa ja 1.4. Vesi Nama kappaleet kasittelevat maan muotojen seka merien etta sisavesistojen suunnittelua. Mm. Vuoret, kukkulat, alamaat, aavikot, lumikentat, ainutlaatuiset mineraalit, joet, suolaiset ja makeat jarvet, merivirrat jne. Nama asiat on jo lahes suunniteltu joten jatan taman kohdan kirjoittamatta. 1.5. Ilmasto Ilmastotekijat muokkaavat maata ja sen asukkaiden elamaa, usein jopa ratkaisevasti. Tahan kappaleeseen kuuluvat seuraavat asiat: a) lampokayrat, b) vallitsevat tuulet, c) Napaseutujen ja paivantasaajan tuulet, d) saarintamat, e) tasoittavat tekijat, f) rannikon tuulet ja g) esteiden vaikutus. Samoin tahan kappaleeseen on liitteena yleinen sademaara- , lampotila- , seka tuuli- ja saataulukko ja luulen etta saan suunniteltua myos taman kappaleen itsekseni. 2. Maailma ja sen asukkaat Kun olemme saaneet valmiiksi toimivan mallin maailman fyysisista ominaisuuksista, meilla pitaisi olla selva kasitys typografiasta ja saailmioista, jotka vaikuttavat tassa maailmassa. Naiden tietojen avulla voimme luoda maailmaan asukkaat, jotka sopivat sen ekosysteemiin. Jos me haluamme rikkoa taman mallin, eli asettaa rodun tai kansan alueelle, joka ei normaalisti sovi kyseisen lajin elamantapaan, hanella on muutama kateva tapa selittaa tama epatavallinen asutus: (1) lajin vaelluksiin on liittynyt jokin ainutlaatuinen mukautumiskyvyn osoitus; (2) laji vaipuu horrokseen tai muuhun lepotilaan ajaksi, jolloin se ei voi tulla toimeen ymparistossaan; (3) laji vaeltaa alueelta toiselle vuodenaikojen mukaan tai (4) laji tulee joten kuten toimeen uudessa ymparistossa, ja se on saapunut sinne aivan askettain, eika silla ole ollut aikaa sopeutua. Koska kasvillisuus ei ole yhta liikkuvaa kuin elaimisto ja koska se on tiukemmin sidoksissa ekosysteemin, meidan kannattaa kehittaa kasvikunta ensin. Tama antaa lisaksi hyvan perustan elainkunnan kehittelylle, joka on useimpien kampanjoiden kannalta kasvikuntaa tarkeampaa. 3. Kasvillisuus (myos seuraavat kappaleet liittyvat laheisesti karttaan ja ovat siita syysta jo ainakin luonnosteltuja, joten naihin sinun ei tarvitse niinkaan paneutua, luulisin) Koska ravintoketjut alkavat useimmiten kasveista, kasvikunta vaikuttaa kaikkeen alueen elamaan. Hyonteiset, linnut, petoelaimet ja ajattelevat olennot ovat riippuvaisia kasvikunnasta. Pelin kannalta on tarkeinta yleinen kasitys seudun kasvillisuudesta, ei niinkaan yksittaisten lajien luetteleminen. Toisaalta muutama ainutlaatuinen kasvilaji saattaa tuoda maailmaan runsaasti lisaa varia, etenkin jos kyseiset kasvit ovat arvokkaita aseiden raaka-aineina tai harvinaisuutensa, huumaavien ominaisuuksiensa, vaarallisuutensa tai parantavien voimiensa vuoksi. Kappale antaa aluksi muutamia vihjeita perusasioista ja siirtyy sitten tapoihin luoda yksittaisia kasvilajeja, jotka tuovat maailmaan lisaa vaihtelua. 3.1. Kasvillisuusvyohykkeet Kasvillisuuden jakautumista luotaessa on hyva kayttaa jotain luokittelua, joka antaa mahdollisuuden yleisluontoiseen suunnitteluun. Voimme halutessamme kayttaa viitta alla esitettya kasvillisuusluokka ja merkita ne maailman karttaan (joka kyllakin on jo osittain tehty) 1) Tundraa ja aavikkoa (joutomaata) 2) Ruohotasankoa, nummia yms. 3) Sekalaista kasvillisuutta ja ruohoa a) Hajanaisia metsikoita ja ruohoa b) Pensastoa ja ruohoa 4) Sekalaista kasvillisuutta ilman ruohoa a) Sekametsaa b) Metsaa ja pensastoa 5) Metsaa a) Havumetsaa, yleensa ainavihantia havupuita b) Kesavihantaa lehtimetsaa c) Ainavihantaa lehtimetsaa Metsat a) Viileat seudut: Metsat koostuvat yleensa (1) ainavihannista havupuista, (2) kesavihannista havupuista tai (3) ainavihannista havu- ja lehtipuista. Aluskasvillisuutta on hyvin vahan. Puut ovat suhteellisen korkeita kylmimpia seutuja, napa-alueita ja vuoriston puurajan liepeita lukuun ottamatta. Aikuiset puut saavuttavat 30-60 jaardin korkeuden ja monet kasvavat tatakin pidemmiksi. Puilla on muiden elavien olentojen tapaan taipumus kasvaa tavallista suuremmiksi ja keraantya tiiviimmin yhteen, kun niiden pitaa varata lampoa. Ne kasvavat kylmilla seuduilla pitkiksi, koska niiden on pystyttava kayttamaan vahainenkin valo hyvakseen. Erittain kylmassa ja tuulisessa maastossa samat lajit kasvavat kuitenkin maata myotailevina, toisiinsa kietoutuneina vaivaispuina, joista saattaa muodostua eraanlainen kasvillisuusmatto. b) Lauhkeat vyohykkeet: Metsat koostuvat yleensa seka kesavihannista lehtipuista etta ainavihannista havupuista. Aikuiset puut ovat yleensa 15-30 jaardin korkuisia ja niiden ulkonako vaihtelee suuresti. Aluskasvillisuutta on kohtalaisesti syvalla metsassa ja runsaasti aukioiden laitamilla. c) Kuumat, kosteat seudut: Puut ovat yleensa ainavihantia lehtipuita. Aluskasvillisuutta on kaikkialla paljon, eika kasviston lajirunsaudelle loydy vertaa. Puut menestyvat hyvin ja kasvavat pitkiksi ja ohuiksi ulottuakseen auringonpaisteeseen metsan lehvakaton lapi. Varsinaisessa sademetsassa saattaa olla kolme erillista kerrosta: aluskasvillisuus (8 jaardin korkeuteen), nuorten puiden metsikkoja (15 jaardiin) ja aikuisten puiden muodostama katto (25-50 jaardin korkeudessa). d) Kuumat, kuivat tienoot: Puita on suhteellisen vahan, ja ne ovat yleensa erikoistuneita lajeja, kesavihantia lehtipuita tai ikivihantia vaivaispuita ja pensastoa. Muu kasvillisuus a) Kylmilla mutta hedelmallisilla mailla puut kayvat puurajaa lahestyttaessa jatkuvasti pienemmiksi, kunnes antavat lopulta tieta hajanaisille kesavihantien lehtipuiden pensaikoille. Nekin pienevat olosuhteiden vaikeutuessa, kunnes kasvistoa hallitsevat kokonaan vaivaispuut. b) Hyvin kylmilla alueilla on tundraa, jolla kasvaa jakalaa ja erilaisia ruohoja. Viela kylmemmat, mutta yha elinkelpoiset seudut ovat jakalan ja sammalen peitossa. Tundralla juurakot ja mullan rakenne tekevat maasta kimmoisaa ja kosteaa. Talvella maa on kovaa kuin kivi, silla sen vesi on jaatynyt roudaksi. Kesalla tundran maapera on kuin pehmea, tyynymainen patja, joka muistuttaa usein suota tai nevaa. c) Aavikon kasvit ovat sopeutuneet pitkiin horroskausiin, jotita erottavat rajut, lyhyet kasvuvaiheet. Pitkasta kuivuudesta herattyaan nama kasvit levittaytyvat nopeasti ja kukkivat uskomattomalla tarmolla. d) Lampimilla seuduilla aavikkoa ymparoivat usein hajanaisten ikivihantien vaivaispuiden pensaikot. 3.2. Erityiset kasvilajit Alla on luettelo tavoista, joilla voimme lisata seikkailujen mielenkiintoisuutta kasvien avulla. a) Laakeyrtit: Parantavat yrtit tuovat seikkailuihin lisaa joustavuutta. Ne antavat hahmoille mukana kuljetettavan laakintavan, vaihtoehdon parannusloitsijoiden palkkaamiselle. Nama yrtit saattavat toisaalta auttaa vain tiettyja sairauksia tai vammoja vastaan tai taydentaa parannusloitsujen vaikutsta. Yrttien etsimisesta voi riittaa aihetta kokonaiseen seikkailuun ja hyodykkeina ne ovat omiaan tekemaan kaupankaynnista entista mieleenkiintoisemman. b) Arvokkaat kasvit: Joillakin kasveilla saattaa olla tavanomaisen kayttokelpoisuuden lisaksi muitakin erikoislaatuisia ominaisuuksia, kuten maku tai ulkonako. Ne saattavat olla yksinkertaisesti harvinaisia. Nailla kasveilla on peliin sama vaikutus kuin uusilla jalokivilla tai arvometalleilla: niiden kaupasta tulee merkittava taloudellinen tekija ja niista saattaa loytya aihe seikkailuun. c) Vaaralliset kasvit: Jotkut kasvit saattavat olla hyvin vaarallisia, joko aktiivisina metsastajina tai passiivisina tappajina, jotka ovat myrkyllisia tai muuten kohtalokkaita. d) Muut hyodylliset kasvit: Erityisen kestavat, kovat tai joustavat kasvit saattavat olla haluttuja korkealaatuisten varusteiden raaka-aineita. Tietyt puulajit saattavat sopia erityisen hyvin jousenkaariksi tai muiksi aseiksi. Lumottujen kasvien osista voi olla apua loitsijoille: lisaksi niista voi ehka valmistaa taikaesineita tai niille saattaa olla kayttoa uskonnollisissa menoissa. 4. Elaimet Elainten levinnaisyyden jarjestaminen vyohykkeiksi ei ole yhta yksinkertaista kuin kasvien luokittelu, silla elaimet ovat luonnostaan hyvin liikkuvia. Elaimiin kannattaa kuitenkin suhtautua kuin muihinkin maailman ilmioihin: luokittelu ja kartoitus auttavat meita kasittelemaan kohtaamisia elainten kanssa ja paattamaan, milla eri tavoin kansat ovat oppineet kasittelemaan niita. Meidan pitaa paattaa maailmassa esiintyvat elainryhmat omien perustietojemme ja tasta tekstista loytyvien ohjeiden pohjalta. Yksi hyva tapa on sekoittaa keskenaan tunnettujen elainlajien muunnelmat ja itse kehittamamme elaimet. Uudet elainlajit ja -suvut voi ryhmitella ekosysteemin, ruokavalion tms. Mukaan. Seikkailuja varten teksti esittaa muutamia huomioita elainten kohtaamisesta meidan maailmassamme; ne on tarkoitettu esimerkeiksi, joiden avulla voimme ryhmitella pelimaailmamme elainkunnan. Nain elainten levinneisyys on loogista ja niiden kohtaaminen eramaassa perustuu uskottaviin jakaumiin Voimme laatia halutessamme erilaisista elaimista kuvauksia, joissa kiinnitetaan huomiota alla esitettyihin sosiaalisiin ominaisuuksiin: runsauteen, kokoon, ruokavalioon, lauma- tai yhteisovaistoihin ja kesyttamisen helppouteen. Muihin tarkeisiin seikkoihin lukeutuvat pelitekniset tiedot kuten kaikki hyokkays-, ja puolustustavat, - taktiikat ja -bonukset, kestopisteet, liike- ja hyokkaysnopeus, erikoiskyvyt yms. 4.1. Villielaimet Nama ovat tavallisia elaimia, jotka ovat kehittyneet luonnossa ilman ulkopuolisten voimien mainittavaa vaikutusta. Niilla ei ole lumottua muotoa tai kykyja ja ne toimivat paljolti vaistojensa varassa. Niilla on sosiaalinen jarjestelma, mutta ei kulttuuria. Me voimme maarata niiden laadun ja jakautumisen muutaman yksinkertaisen saannon perusteella. Meidan maailmassamme patevat seuraavat saannonmukaisuudet: a) Populaatiot: Kosteilla, lampimilla mailla on eniten asukkaita - seka kasveja etta elaimia, tasa- ja vaihtolampoisia. Useimmat lajeista tulevat toimeen tallaisilla seuduilla, minka vuoksi eri kokoisia ja muotoisia otuksia on paljon. Tamankaltaisilla tienoilla seikkailevilla hahmoilla on hyvat mahdollisuudet kohdata jotain, joskin suuri osa elaimista on luultavasti aivan vaarattomia. b) Koko: Maailman kylmilla seuduilla elaa vahemman elainlajeja kuin lampimilla seuduilla, mutta kylmilla mailla kohdatut elaimet on ovat tavallista useammin suurikokoisia. Hahmot kohtaavat vain vahan elaimia, mutta ne harvat otukset, joita he tapaavat, ovatkin melkoisen isoja. Suurin osa hahmojen kohtaamista elaimista on nimittain tasalampoisia olentoja, jotka ovat parhaiten sopeutuneet kylmassa elamiseen. Tasakampoisten elainten koko yleensa kasvaa kylmemmille seuduille kuljettaessa aivan samalla tavalla kuin kasvien koko. Selviytyminen vaatii lisaa massaa, koska elaimet tarvitsevat seka tavallista enemman rasvaa etta normaalia suuremman painon ja pinta- alan suhteen. Vaihtolampoisten maaelainten suhteen asia on painvastoin, silla niiden elimiston toimintavalmius riippuu kokonaan ulkoilman lampotilasta. Matelijat, hyonteiset ja muut vaihtolampoiset olennot eivat ole kotonaan kylmilla ilmanaloilla ja suurin osa niista elaakin lampimilla mailla. c) Laumat: Laumaelaimet tai lajit, jotka keraantyvat yhteen paikkaan suuriksi populaatioiksi, kuluttavat kulloisenkin asuinalueensa resurssit loppuun suhteellisen lyhyessa ajassa. Ne kuljeskelevat laajoilla alueilla, ja vaikka niiden laumat saattavat olla suuria, niita ei ole yleisesti ottaen kovin paljon. Naita elaimia tavataan yleensa ruohotasangoilla tai viilean vyohykkeen metsissa. d) Vaellukset: Elaimet, jotka elavat ankaran ilmanalan mailla vuoden leppeat ajat, muuttavat pois saan kaydessa liian vaikeaksi. Ne hakeutuvat muualle vastaaviin olosuhteisiin, ja elleivat ne osaa uida tai lentaa, ne valttavat turhaa matkantekoa parhaansa mukaan. Nama vaellusreitit kannattaa merkita karttoihin etenkin silloin, kun elaimet kulkevat maata pitkin. e) Toimeentulo: Meidan tulisi olla selvilla elaimen ravinnonhankinnasta, silla petoelaimen (lihansyojan) kohtaaminen poikkeaa ratkaisevasti kasveja syovan elaimen kohtaamisesta. Jotkut elaimet ovat kaikkiruokaisia ja syovat melkein mita tahansa. Useimmat elaimet lahtevat kuitenkin kohdattaessa pakoon, elleivat ne ole metsastavia petoja tai nalkakuoleman partaalla. On syyta miettia, olisiko saa tai jokin muu tekija saattanut vaikuttaa paikallisen elainkunnan ravitsemukseen. Jos seudun elaimet ovat hyvin nalkaisia, hahmot voivat joutua vaikeuksiin kahdestakin syysta: (1) riistaa ei ole tarpeeksi ja (2) vaaralliset petoelaimet saattavat ryhtya metsastamaan heita. f) Kaytto: Joitakin elainlajeja on helppo kesyttaa tai kayttaa muuten hyvaksi. Tama koskee etenkin alykkaita lajeja, elaimia, jotka tulevat toimeen seka alynsa etta vaistojensa varassa. Nama otukset ovat usein taitavia keraamaan ruokaa ja niilla on aikaa myos leikkia. Ne ymmartavat, milloin on parasta antaa periksi. Ylivoimaisen isannan valtaan alistuminen saattaa auttaa henkiinjaamisessa tai antaa muita etuja, ja alykkaat elaimet ovat valmiimpia seuraamaan tata strategiaa kuin tyhmat. 4.2. Hirviot Hirvioiksi kutsutaan olentoja, joiden ulkomuoto tai voimat eivat ole luonnollisia. Jotkut niista ovat villielainten muunnelmia ja monet saavat kiittaa olemassaolostaan jonkin jumalan/puolijumalan tai demonin vaikutusta. Vaikka hirviot ovat usein alykkaampia kuin villielaimet, niilla ei ole ajattelevien olentojen kulttuuria tai persoonallisuutta. Hirvioiden levinneisyys pitaa kartoittaa erikseen kasvien ja elainten levinneisyydesta, silla hirviot pystyvat yleensa paattamaan, milloin ja minne vaeltavat ja mihin asettuvat asumaan. Lisaksi hirviot kayttavat yleensa ravinnokseen kasveja tai elaimia pikemminkin kuin painvastoin. 4.3. Ajattelevat olennot Ajattelevat olennot - ihmiset, haltiat, kaapiot, puolituiset, orkit, peikot jne. - ovat alykkaita olentoja, joilla on seka kulttuuri etta sosiaalinen jarjestelma. Meidan kannattaa maarata naiden kansojen levinneisyys vimeksi, koska ne voivat valita asuinpaikkansa kaikkein vapaimmin ja koska ovat ravintoketjun huipulla. Naihin kansoihin vaikuttaa tavattomasti erilaisia biologisia/psykologisia mekanismeja. Pelin kannalta paras tapa hoitaa nama monimutkaiset asiat on luottaa terveeseen jarkeen ja omaan arvostelukykyynsa. Ihmisenmuotoisista kansoista voi kuitenkin esittaa joitain hyodyllisia luokitteluja. a) Ruumiinrakenne kuvastaa usein kansan alkukotia. Ihmiset eroavat useimmista nisakkaista siina, etta he hikoilevat koko ihollaan ja etta suurin osa heidan ruumiistaan ei ole karvan peitossa. Tasta on seurauksena ainutlaatuinen riippuvuus painon ja ruumiin pinta-alan suhteen seka asuinseudun ilmaston valilla. Kylmien ilmanalojen kansat ovat vantteria, eli heilla painon ja ja pinta-alan suhde on pieni; lampimilla mailla asuu laihoja ihmisia, joilla on enemman hikoilukykyista ihoa. Lisaksi ensin mainittu (kylmien seutujen) ihmistyyppi on yleensa viimeksi mainitun (lampimien seutujen) tyyppia lyhyempi. b) Myos ihonvari riippuu usein kansan synnyinseudusta: Kuumilla mailla auringonvaloa on yli tarpeen ja suoraan lankeavat sateet sisaltavat paljon ultraviolettisateilya. Liian suuri sateilyannos aiheuttaa kudosvaurioita, minka vuoksi sille altistuneeseen ihoon kehittyy tumma suojakerros, joka vahentaa ihon lapi paasevan ultraviolettisateilyn maaraa. Kuumien ilmanalojen ihmisilla on siis taipumusta tummaan ihoon ja siihen liittyvaan silmien ja hiusten tummaan variin. Kylmilla seuduilla auringonsateet osuvat maahan viistosti, minka vuoksi maanpinnan tasolle ei paase laheskaan yhta paljon sateilya. Ultraviolettisateilya on siis vahan, mista saattaa seurata D-vitamiinin puutosta, silla ultraviolettivalo kiihdyttaa taman vitamiinin valmistumista elimistossa. Ruumis yrittaa ratkaista taman ongelman tuottamalla hyvin vahan pigmenttia. Kylmilla seuduilla asuvilla kansoilla on erittain vaalea iho ja punaiset tai vaaleat hiukset. Nama ihmiset eivat valttamatta edes rusketu, ja monet heista saavat auringosta pelkkia kesakoita. Lauhkeilla seuduilla asuu paljon erilaisia kansoja, joiden varitys asettuu naiden aaripaiden valiin. Ne, joiden pitaa selvita pitkasta, kuumasta ja aurinkoisesta kesasta, saattavat olla iholtaan oliivinvarisia ta punertavan keltaisia ja/tai ruskettua nopeasti ja perusteellisesti. c) Meidan kannattaa piirtaa kartta, josta kansojen alkupera ja muuttoliikkeet selviavat. Nain pystymme arvioimaan, milta kukin kansa naytti ja millaisen kulttuurin se kehitti ennen kuin juurtui nykyisille asuinsijoilleen. Varityksen ja ruumiinrakenteen suhde asuinpaikkaan kay pakosta epaselvemmaksi kansainvaellusten myota, koska vieraisiin olosuhteisiin sopeutuminen vie tuhansia vuosia, mutta se auttaa selittamaan kulttuurillisia ja kielellisia sukulaisuussuhteita. Ja mika tarkeinta, se tekee fantasiamaailmasta entista elavamman ja todentuntuisemman. Koska hahmot ovat yleensa sosiaalisia olentoja, ja kulttuuri vaikuttaa heidan toimiinsa yhta paljon kuin Biologiset seikat, teksti kasittelee seuraavaksi muutamien kulttuurien tarkeimpia ominaisuuksia. Niita on joka tapauksessa helpompi selittaa ja luokitella pelin kasitteiden avulla kuin monimutkaisia biologisia/psykologisia prosesseja. 5. Kulttuurit Kun pitaa huolehtia suuresta joukosta ajattelevia olentoja, teksti kehottaa seuraamaan luomisprosessin ensimmaista saantoa: aloita yleisesta ja siirry kohti yksittaista. Rodun biologinen olemus lienee sen piirteista perustavalaatuisin ja sita pitaakin pohtia ensin. Kun fysiologinen perusta on selvilla, on aika tutkia erikseen yhteisoja ja niiden kulttuureja. Kulttuurit ovat ehdottoman tarkeita hyvalle kampanjalle monestakin syysta. Ne antavat meille tavan (1) saada nopeasti tuntuma jonkin seudun elamanmenoon, (2) luoda tapahtumapaikkojen erityispiirteita nopeasti ja ilman sisaisia ristiriitoja, (3) jasentaa yhteiskunnan sisaista vuorovaikutusta, kuten kauppaa ja sodankayntia, (4) kehittaa kansoille salaisia vaikuttimia ja ilmeisia piirteita ja tapoja ja (5) luoda syvallisia taustoja hahmoille. Kulttuurit eroavat toisistaan lukemattomilla eri tavoilla. Koska perusteellinen antropologinen analyysi olisi tassa yhteydessa liikaa, teksti keskittyy kampanjan kannalta tarkeimpiin kulttuurin piirteisiin ja antaa joitain hyodyllisia yleisia ohjeita. Kulttuuri on jatkuvasti muuttuva organismi, joka ajan myota mukautuu ymparistoonsa. Meidan on otettava huomioon kaikki ylla esitetyt seikat, kun mietimme biologian ja ymparistoon vaikutusta jonkin yhteiskunnan luonteeseen. Yksi suuri taulukko, johon on koottu kaikki pelin kulttuurit ja niiden tarkeat osa-alueet osittain tai kokonaisuudessaan, on kateva tapa laatia nopea yhteenveto valtavan suuren alueen asukkaista. Alla on luettelo kulttuurin tarkeista rakenneosista. a) Fyysiset resurssit. Mita ymparistonsa seikkoja kulttuuri voi kayttaa hyvakseen. b) Toimeentulon menetelmat. Miten yhteiskunta hankkii elantonsa. c) Arvot ja sukulaisuussuhteet. Yhteiskunnalle tarkeat arvot ja sukulaisten valiset suhteet (esim. lastenkasvatus, perimysoikeus ja kuuliaisuus vanhempia kohtaan) d) Kieli. Milla valineella kansa ajattelee ja kommunikoi. e) Uskonto, myytit ja kasitykset historiasta. Miten kansa ymmartaa itsensa, menneisyytensa ja tulevaisuutensa. Kiinnita erityista huomiota menneisiin vaikeisiin aikoihin, taikauskoon ja perimmaiseen uskontoon (eli jumaliin). f) Teknologia. Miten teknologia hallitsee ja kayttaa resursseja tuottaakseen kansan elintason. g) Luokkarakenne. Miten yhteiskunta on jarjestettty ja millaiset luokat muodostavat sen kokonaisuuden. h) Taide, arkkitehtuuri ja yhteiskunta. Miten kulttuuri luo kuvia ja ilmaiseen itseaan abstraktisti tai kolmiulotteisesti. i) Politiikka ja sodankaynti. Miten yhteiskunta tekee sisaisia ja ulkoisia asioita koskevat paatokset. Sodankaynnin tavat. j) Yhteiskunnan erikoispiirteet. Ainutlaatuiset tekijat joilla saattaa olla vaikutusta peliin, kuten aikakasitys ja kalenterit, tai magian kaytto uskonnon ja politiikan ulkopuolella. 6. Kulttuurien rakentaminen Alla olevat nakokohdat ovat esimerkkeja analyysista, joka auttaa meita elavoittamaan kulttuuria. Jokainen kulttuurin rakenneosa liittyy toisiin, mutta asioita on selkeyden vuoksi yksinkertaistettu ja luokiteltu. 6.1. Fyysiset resurssit Kulttuuria rajoittavat tietenkin valineet, jotka silla on kaytettavissaan, ja kansan asuinalue on yksi tarkeimmista tekijoista, jotka vaikuttavat sen voimavaroihin. Taman vuoksi kannattaa tutkia tarkkaan kulttuurin kaytossa olevia luonnollisia resursseja ja parhaassa tapauksessa piirtaa niista oma kartta. a) Ilmeiset raaka-aineet: Pane merkille ilmeiset resurssit: multa, avovesi, pintakivi, puu, malmisuonet jne. b) Katketyt raaka-aineet: Paata, mita vaikeasti havaittavia resursseja seudulla on. Kiinnita huomiota etenkin arvokkaisiin malmiesiintymiin pinnan alla, syrjaisiin metsiin, vaikeakulkuisiin vesialueisiin ja tavallisen nakoisiin tai mielenkiinnottomiin paikkoihin, jotka sisaltavat luonnonvaroja tai voimanlahteita. Mieti, kuinka vaikea naita resursseja olisi kayttaa. c) Lahiseutujen resurssit: Tutkaile raaka-aineita, joita voitaisiin tuottaa lahiseuduilta. Mieti, kuinka hankalaa niiden luokse paaseminen ja niiden kayttaminen olisi. 6.2. Toimeentulon menetelmat Kun olemme paasseet selville alueen fyysista resursseista, on meilla luultavasti melko selva kuva yhteiskunnan tavasta hankkia ruokaa ja perustarvikkeita. Maarita ensin, pystyyko maa elattamaan kaikki asukkaansa ja kuinka suuri kansa pystyy tulemaan toimeen halutuntasoisen teknologian avulla. Kayta lahteena maailmankarttaa ja merkitse toimeentulon menetelmat muistiin kansa nimen viereen. a) Metsastaja-kerailijat. Nama kansat hankkivat paaasiallisen elantonsa suurriistaa metsastamalla. Vaeston tiheys on pieni ja asukkaat viettavat kokonaan tai osittain kiertolaiselamaa. Aarimmaiset lampotilat, vaikea maasto ja/tai laiha multa estavat maanviljelyksen. Joukoilla tai heimoilla saattaa olla omat metsastysreittinsa, joiden tuloksena syntyy epamaaraisia asuma-alueiden rajoja. Kaupunkeja ei ole, mutta tietyt paikat saattavat olla pyhia ja niille saatetaan keraantya ajoittain viettamaan yhteiselamaa. Proteiinipitoista liharuokavaliota taydentavat saatavilla olevat pahkinat, hedelmat, marjat ja joskus kalat. Ryhmien keskimaarainen koko on yleensa korkeintaan 25-50. Asuma-aluetta rajoittavat veden, luonnonvaraisen ruoan ja riistan tarjonta ja naiden resurssien sijainti toisiinsa nahden. Vaeston tiheys on 0,05-10 henkea neliomailia kohti. Metsastys on yleensa miesten tyota, koska riistan perassa kulkeminen ja pienten lasten hoito eivat sovi kovin hyvin yhteen. Naisten osana on muiden ruoka-aineiden keraileminen, usein vaivalloinen tehtava, joka saattaa tuottaa jopa 70% kansan nauttimasta ravinnosta. Useimpien erittain liikkuvaa elamantapaa noudattavien ansojen keskuudessa on yleista, etta vanhukset tai muuten heikot yhteison jasenet eivat tavallisesti ela kauan (he saattavat esimerkiksi ymmartaa olevansa taakaksi ja lahtea pois kuolemaan). Kenellekaan ei myoskaan ole enempaa ominaisuutta kuin han jaksaa mukavasti kantaa b) Kaskiviljelijat. Nama kansat kasvattavat elannokseen kestavia mutta alkeellisia viljelykasveja, yleensa viljaa tai juureksia. Usein laiha multa, ankara ilmasto, jyrkat rinteet tai sankka lehvakatto estavat kansaa kayttamasta maata tehokkaammin. Kaskeaminen tarkoittaa metsan kaatamista ja polttamista viljelyalan raivaamiseksi. Vuodessa saadaan yleensa yksi sato, minka jalkeen maa raivataan polttamalla uudestaan. Koska maapera koyhtyy nopeasti, viljelijoiden pitaa pian siirtya uudelle alueelle. Hylatyille pelloille kasvaa karkeaa hienaa ja metsan uudistuminen vie kymmenia tai satoja vuosia. Kalastus tai keraily saattavat taydentaa ruokavaliota. Vaeston tiheys on 1-20 henkea neliomailia kohti. c) Paimentolaiset. Paimentolaiset tulevat toimeen taydentamalla vaatimattoman maanviljelyksen tuotoksia lihalla ja maitotuotteilla, joita saadaan vuohista, lampaista, naudoista tai muista vastaavista elaimista. Yleensa pienet hedelmalliset maa-alueet varataan viljelykselle ja karummat maat annetaan karjan laitumiksi. Vaikka viljelykset saavat tarpeeksi lannoitetta eika maan laatu sen vuoksi huonone kovin nopeasti, ylilaiduntaminen saattaa johtaa kasvillisuuden katoamiseen peltojen ulkopuolella. Laumat tarvitsevat siis paljon laitumia, koska niita pitaa siirtaa seudulta toiselle. Joskus paimentolaiset vaeltavat vuodenaikojen mukaan vuorilta laaksoihin ja painvastoin, mista onkin apua maan laadun parantamisessa ja eroosion torjumisessa. Liikkuvuus voi auttaa myoskin kuivuutta ja nalanhataa vastaan, jotka saattavat olla kohtalokkaita elaimista riippuvaiselle ruokataloudelle. Tauteja vastaan on ikava kylla vaikeampi suojautua ja paimentolaisryhma saattaa yhtakkia huomata olevansa vailla ruokaa, jos sen lauma sairastuu vakavasti. Laheinen suhde elaimiin altistaa myos itse paimentolaiset tarttuville taudeille. Paimentolaisten vaentiheys on 3-40 henkea neliomailia kohti. d) Kalastajat. Kalastajat saattavat taydentaa ruokavaliotaan kerailylla tai puutarhanhoidolla. Yleensa kalastajia asuu saarilla, rannikolla tai runsaiden vesistojen aarella ja he saavat paaasiallisen elantonsa kalasta, ayriaisista, merinisakkaista ja muista vastaavista herkuista. Jotkut naista yhteisoista muistuttavat metsastaja-kerailijoita ja muuttavat silloin talloin asuinsijojaan saan tai ruoan lahteen vaellusten mukaan. Muut ovat asettuneet aloilleen, yleensa suojaisille seuduille meren rantaan. Kalastajia on yleensa 0,5-50 henkea neliomailia kohti. e) Sekatalous. Nama kansat harjoittavat vuoroviljelya, joka tuottaa usein paljon elintarvikkeita, yleensa viljaa ja vihanneksia. Vaatimattomat liha-, maito- ja kalatuotteet taydentavat ruokavaliota. Nailla kansoilla on usein paljon suuria peltoja ja ylijaamamaa ja -sato kaytetaan joko elainten laitumeksi tai pannaan saastoon tulevaisuuden varalle. Tallaisilla seuduilla on asukkaita 10-100+ henkea neliomailia kohti. 6.3. Arvot ja sukulaisuussuhteet Fyysinen ymparisto ja ravinnonhankinta vaikuttavat osaltaan siihen, mitka yhteiskunnan arvoista muodostuvat normeiksi, saannoiksi joiden mukaan yhteiskunta toimii. Normit auttavat sailyttamaan yhteiskunnan jarjestyksen ja antavat kulttuurille sen identiteetin. Monet niista koskevat suoraan henkiinjaamista tai ravinnon hankintaa, kun taas toiset liittyvat kulttuurin menneisiin kokemuksiin ja saattavat olla peraisin unohdetuilta aikakausilta ja kaun sitten hylatyilta asuinseuduilta. Koska nama kayttaytymissaannot ovat muodollisen lain esiaste ja jo sinallaan epamuodollinen laki, on meidan pidettava tarkasti huolta siita, etta ne sopivat loogisesti yhteen yhteiskunnan muiden ulottuvuuksien kanssa. Kulttuuriin syntyneet ihmiset kantavat sen normeja syvalla sisallaan. Yksi tarkea normijarjestelma liittyy sukulaisuuteen, yhteiskunnan perhekasitykseen. Kannattaa panna tama kulttuurin alue merkille, jotta saamme kuvan auktoriteettin, omistukseen, lastenkasvatukseen ja perimysjarjestykseen liittyvista seikoista. Taman ansiosta sedulle matkustavat hahmot saattavat kohdata arvoja, jotka ovat selvasti maariteltyja, mutta heille taysin outoja. Seurauksena saattaa olla monia seikkailutilanteita. Alla on esimerkkeja meidan maailmastamme: a) Matrilineaarinen. Matrilineaarisissa yhteiskunnissta sukulaisuus ja nimi periytyvat aidin mukaan. Naiset asuvat usein yksin, ilman aviomiesta; miehien sijasta taloutta hoitavat heidan veljensa, jotka kasvattavat sisarensa lapsia. Hallitsijat saattavat olla naisia ja perintokalleudet, rikkaudet ja korkea yhteiskunnallinen asema keraantyvat monasti sukujen naispuolisille paallikoille. Naisilla on usein monta miespuolista seuralaista. Hammastyttavaa kylla nama kulttuurit ovat usein kaikkein sotaisampia ja altteimpia konflikteille. b) Patrilineaarinen. Patrilineaarisessa yhteiskunnassa sukulaisuus maaraytyy isan mukaan. Miehet muodostavat yleensa hallitsevan luokan ja perinnot siirtyvat miehelta toiselle. Yleensa miehet menevat naimisiin useamman kuin yhden naisen kanssa ja kasittelevat naita kuin ostettavia tai vaihdettavia tavaroita. Miehen talouteen muuttava nainen tuo usein mukanaan myotajaiset. c) Bilateraalinen. Naissa yhteiskunnissa suku voi maaraytya joko isan tai aidin puolelta ja myos perimysjarjestelma ja omistamisen periaatteet ovat joustavia. 6.4. Kieli Kieli yhdistaa kansoja, joilla on yhteinen menneisyys, mutta jotka ovat myohemmin joutuneet eroon toisistaan ja joiden elamantavat ovat kasvaneet erilleen. Kieli on luultavasti kulttuurin laatimisen keskeisin elementti, silla se vaikuttaa kansan tapaan ajatella ja ilmaista ajatuksiaan. Kielisukulaisuus synnyttaa samankaltaisia ajattelutapoja ja saattaa ilmeta yhtalaisyyksina eri kulttuurien tavoissa ja niiden valmistamissa esineissa. Kun laadimme maailman kielie, on ensimmaisena tehtavana piirtaa niille sukupuu, josta selviavat kantakielet ja niiden jalkelaiset. Parhaassa tapauksessa sukupuusta selviavat kaikki eri kielikuntien vaiheet. Nain saamme kuvan kielten sukulaisuussuhteista ja niiden laheisyydesta. Mita kauempana sukulaiskielet puun oksilla ovat, sita enemman ne toisistaan poikkeavat. Jos kaksi kielta kuuluu kokonaan eri kielikuntiin, niiden puhujien on yleensa hyvin vaikea ymmartaa toisiaan tai toistensa kulttuuria. Kansa asuinpaikka ja elinkeinot vaikuttavat ajan myota myos kieleen. Kokemus tuo aina uusia nakemyksia yksityiskohtiin ja uusia sanoja ja sanontoja kehittyy selittamaan entuudestaan tuntemattomia asioita. Jos jokin asia ei kuulu kulttuurin kokemuspiirin, sille ei ehka ole sanaa lainkaan tai sitten se kuuluu jonkin hyvin yleisen ilmauksen piiriin. Tallaisissa tapauksissa yksityiskohtien ymmartaminen saattaa olla vaikeaa, minka vuoksi kulttuuriin kuulumattomia asioita on vaikea selittaa kulttuurin omalla kielella. Alla on karkea jasentely tavasta, jolla voimme laatia tarvitsemamme kielen piirteet. Se antaa pohjan tarkan kieliopin ja sanaston kehittamiselle, mikali tarvitaan. Yksi tai useampia taulukoita, joissa nama seikat on esitetty sarakkeittain saattavat olla kullan arvoisia. a) Sukupuu. Piirra kielelle sukupuu. Kiinnita huomiota kielen synnyinseutuun ja kulttuurin, joka sita ensimmaisena kaytti. Kulttuurilla ja sen asuinalueella on varmaankin oma vaikutuksensa kielen piirteisiin. b) Kartoitus. Anna kehittamasi kielet eri kulttuureille, jotka olet merkinnyt maailman tai kampanja-alueen karttaan. Kansat, joiden tavat ovat samanlaiset ja/tai joiden haluat olevan sukulaisia, saattavat puhua samansukuisia kielia. c) Murteet. Yhdista sitten jokaisen kilen alaryhmat (murteet tai vanhakantaiset muodot) yhteiskunnan eri osiin. Tietyt yhteiskuntaluokat tai eristaytyneet alakulttuurit puhuvat usein omaa murrettaan. d) Kirjoitustaito. Arvioi kulttuurin teknologisen tason pohjalta, onko kulttuuri kehittanyt kirjoitustaidon ja kuinka laajalle tama taiton on levinnyt. Pane merkille puhutun ja kirjoitetun kielen erot, jotka saattavat johtua erilaisista murteista ja erityisista seremoniallisista tai tiivistetyista kirjoitustavoista. e) Kirjoitustavat. Mieti, mita kirjoitustapoja huomattavimmat kirjoitustaitoiset ryhmat kayttavat. Kayttavatko he kuvakirjoitusta, abstrakteja merkkeja kokonaisille kasitteille, tavumerkkeja, foneettisia merkkeja tms. Alustavasta kieliopista saattaisi olla hyotya. f) Aanteet. Anna suurimmille kieliryhmille muutamia ainutlaatuisia piirteita, kuten tiettyjen konsonantti ja/tai vokaaliyhdistelmien kaytto erityisia kasitteita ilmaisemaan. Mieti, miten monikko ilmaistaan tai sanoja yhdistellaan. g) Sanasto ja kielioppi. Kaiken taman jalkeen voit paneutua yksityiskohtiin, kuten tietyn kielen sanastoon ja kielioppiin. Pida mielessa kielikunnan yleiset piirteet ja kayta muutamaa sen kielille yhteista lahtokohtaa, kuten kantasanojen joukkoa, joiden perusteela voit keksia lisaa sanoja samanlaisia tai samankaltaisia asioita varten. Muista, etta hahmojen elama ja kuolema saattavat joskus riippua heidan kyvystaan viestia ymparistonsa kanssa ja etta kielikuntien ja -ryhmien paljous on omiaan tuomaan peliin vaihtelevia tilanteita. Yksinkertainen vaarinkasitys saattaa synnyttaa taistelun tai ystavyyssiteen vastoin kummankin osapuolen odotuksia. 6.5. Uskonto, myytit ja historia Voimme halutessamme piirtaa kartan kansojen vaelluksista. Tallaisesta luonnoksesta selviaa, missa kansan kulttuuri-identiteetti on syntynyt ja mita se on kokenut historiansa aikana. Kulttuurin vaellus vaikuttaa sen piirteisiin aivan samalla tavalla kuin matkustaminen yksiloiden nakemyksiin. Silla on vaikutuksensa myos historiaan ja myytteihin, tapoihin ja uskontoon. Alla esitetaan kulttuurin piirteita, joita voimme kehittaa. a) Kosmologia ja jumalat. Laadi kulttuurille mahdollinen jumala tai jumalten pantheon. Muista, etta maailman oikea jumala tai jumalten joukko saattaa poiketa ratkaisevasti niista jumalolennoista, joita jokin tietty kulttuuri palvoo. Pida mielessa todellinen kosmologia - erityisesti jumala tai jumalat, puolijumalat jne. - ja paata, miten kyseinen yhteiskunta ymmartaa ne. Kulttuurin kasitys jumalolennoista perustuu sen kokemuksiin. Joitakin jumalia kunnioitetaan ehka muita enemman tarpeen tai ennakkoluulojen vuoksi (esim. jatkuvia sotia kayva kansa saattaisi pitaa sodanjumalaa muita tarkeampana, kun taas maanviljelyn tehottomuudesta karsivat saattaisivat palvoa kaikista kiihkeimmin hedelmallisyyden jumalatarta). Lisaksi varsinaisten jumalien luonteesta on vallalla erilaisia kasityksia, silla joitakin heista pidetaan hyvantahtoisina ja toisia pahansuopina; jotkut saattavat sulautua toisiinsa ja ilmeta kahdessa eri muodossa. b) Traditiot. Laadi suullinen ja/tai kirjallinen traditio. Yhteiskunnan todellinen menneisyys ja sen kasitykset maailmasta ja jumalista luovat pohjan myyteille ja historiankasitykselle. Monissa tapauksissa nama kietoutuvat toisiinsa samaksi tarinaksi, mutta jotkut kansat tekevat niiden valille eron. Paallekkaisyys saattaa olla ilmeista. Olipa myyttien ja historian suhde mika tahansa, niilla on aina oma vaikutuksensa kulttuurin kehitykseen ja toimintaan. Ne ovat vahvoja vaikuttajia ja niiden avulla me voimme antaa hahmoille tietoja, jotka ovat taydellista holynpolya, joka suhteessa tosia tai silta valilta. c) Riitit ja rituaalit. Kehita rituaalit ja uskonnollisen toiminnan muodot. Kulttuurin riitit ja uskonnolliset tavat syntyvat sen traditioiden ja jokapaivaisen elaman seurauksena. Mieti, miten ihmiset elavat, mita he pitavat arvoissa ja mika on heidan mielestaan olennaista, ja kayta naita seikkoja rituaalien perustana. Yleensa uskonto ihailee ja korostaa niita asioita, joita pidetaan tarkeina myos jokapaivaisessa elamassa. Ota sitten huomioon palvojien kasitys jumalien vaikutuksesta jokapaivaiseen elamaan ja anna sen vaikuttaa uskonnollisiin menoihin. Joissakin tapauksissa jumalat ovat riittien tarkeimmat hahmot, toisissa heille on varattu vain sivuosa. d) Instituutiot ja papisto. Laadi mahdollinen uskonnollinen hierarkia ja/tai pappisluokka. Kun me olemme saaneet selville, mita asioita kulttuurin traditiot ja uskonto korostavat ja mita rituaaleja pidetaan tarkeina, on meilla lienee jonkinlainen kasitys siita, minkalaisia johtohahmoja naiden nakemysten ja kaytantojen yllapitaminen vaatii. Tassa kohdassa tarvitsee enaa kehittaa koko- tai osapaivainen papisto hoitamaan yhteiskunnan uskonnollisia tarpeita. Teokratioissa pappisluokka ja halliseva luokka ovat sama asia, kun taas muukalaisten hallitsemassa yhteiskunnassa saattaa syntya ankaria taisteluja uskonnollisten ja poliittisten ryhmien valille. Historioitsijat ja kronikoitsijat saattavat olla tarpeellisia joko ylla mainittujen luokkien jasenina tai niista erillaan. e) Uskonnolliset normit. Pohdi uskonnon vaikutusta yhteiskunnan jasenten elamaan ja maailmannakemykseen. Tavallisen kansan elamantapa kehittyy aina papiston nakemyksia nopeammin, mista johtuu, etta uskonto yrittaa yleensa vastustaa tapahtumassa olevia muutoksia. Jyrkat uskonnolliset saannot saattavat kieltaa joitain tekoja tai rajoittaa niita ankarasti. Nama kasitykset eivat voi muuttua, ennen kuin uskonnollisten tahojen vastarinta on murrettu, minka vuoksi uusien kulttuuripiirteiden omaksuminen on joskus vaikeaa. Mita suurempi osa uskonnolla on ihmisten elamassa, sita enemman he luottavat sen opinkappaleisiin, sita enemman he vastustavat vieraita ajatuksia ja sita kiinteampi heidan yhteiskuntansa on. He eivat aina pysty kunnioittamaan ulkopuolisten normeja, mista saattaa seurata konflikteja. Naiden ihmisten on vaikea sopeutua uusiin oloihin. Vapaamielisten yhteiskuntien identiteetti on vastaavasti heikompi, mika saattaa johtaa horjuvaan yhteiskuntarakenteeseen. Tallaisen yhteiskunnan kyky puolustaa omaa kulttuuriaan, selviytya katastrofeista, suoriutua suurista hankkeista tai kayda sotia saattaa olla ratkaisevasti heikentynyt. 6.6. Teknologia Meidan pitaa paattaa myos kulttuurin teknologinen taso. Luokittele kulttuurit yksinkertaisesti nimettyihin ryhmiin ja kirjoita muistiin lyhyt kuvaus tiedoista ja taidoista, joita kuhunkin ryhmaan kuuluminen edellyttaa. Fantasiamaailmassa saattavat tulla kysymykseen muualla taysin tuntemattomat teknologiatyypit, jotka perustuvat esimerkiksi kykyyn kayttaa vain pelimaailmassa esiintyvia metalleja. Kun olemme tassa vaiheessa jakaneet kulttuurit karkeasti luokkiin teknologisen kehityksen mukaan, voimme viela myohemmin tarkentaa luokittelua tai tasmentaa luokkien nimityksia. Alla olevat kuvaukset eri teknologian tasoista ovat historiallisia esimerkkeja. a) Paleoliittinen kivikausi. Metallia ei kayteta. Kivityokalut ovat yleensa nyrkki-iskureita ja kirveita, jotka on tehty eri kokoisista kivenmurikoista. Nyrkki-iskurit ovat yksinkertaisesti kivia, joiden yhteen syrjaan on veistetty rosoinen, mutta terava reuna iskemalla siita lastuja. Niita kehittyneempia ovat kivikirveet, jotka ovat kuin suuria kivisia veitsia tai piikkeja. Puuta kaytetaan, mutta aseet ovat yleensa puunuijia tai keihaita eli pitkia keppeja, joiden teroitetut karjet on karkaistu tulessa. b) Mesoliittinen kivikausi. Metallia ei edelleenkaan kayteta. Kivea osataan tyostaa monin tavoin ja tehokkaita tyokaluja on paljon. Puu- ja luuesineet leviavat ja puisten varsien yhdistaminen entista kovempiin keihaan-, kirveen- ja veitsenteriin tuottaa kutakuinkin kelvollisia aseita. Puusta ja kivesta tehdyt sotanuijat ovat suhteellisen tehokkaita. Jousien sijasta kaytetaan heittokeihaita ja atlatleja (nuolenheittosauvoja). c) Neoliittinen kivikausi. Metallia ei vielakaan osata varsinaisesti valmistaa (eli sulattaa), mutta luonnossa esiintyvia metallinkappaleita saatetaan kayttaa. Kivesta ja luusta valmistetaan - joskus materiaaleja yhdistelemalla - hienoja esineita, joihin kuuluu maataloustyokaluja ja aseita. Erilaisia lyhytjousia kaytetaan. Tama on teknologian minimitaso vuoroviljelya harjoittavalle, sekataloudessa elavalle yhteisolle d) Kuparikausi. Luonnossa esiintyvia metalleja, etenkin kuparia, kaytetaan yleisesti tiettyihin tarvekaluihin, kuten veitsenkarkiin ja patoihin. Metallin kasittely on useimmiten kuparinpalasten muovaamista ja teroittamista, ja alkeellisilla sulatusuuneilla voi valmistaa suuria metalliesineita. Luu, karkaistu puu, kivi ja muut aikaisemmat materiaalit ovat edelleen yleisesti kaytossa tavallisen kansan keskuudessa. e) Pronssikausi. Varsinainen metallien valmistus alkaa laajamittaisien sulatusteknologian myota. Tinasta ja kuparista opitaan tekemaan pronssiesineita. Seppia on paljon ja aseitakin valmistetaan, mutta metalliesineet pysyvat pienen ylaluokan omaisuutena. Sotajoukot ovat pienia ja usein hallitsevan luokan muodostamia. f) Rautakausi. Korkealle kehittynyt metallintyostotaito sallii raudan kaltaisten metallien valmistamisen ja mahdollistaa laajan metalliesineiden tuotannon. Sepat sulattavat kuumissa paljeahjoissa metalleja, joita ei ennen pystytty kasittelemaan. Raudasta ja myohemmin teraksesta valmistetaan kestavia, halpoja aseita, jotka leviavat laajalle. Suuria armeijoita voidaan ensimmaista kertaa varustaa kunnolla. 6.7. Yhteiskuntaluokat Kun yhteiskuntaan alkaa kertya ylijaamaruoan varastoja, joillakin tai kaikilla se asukkaista alkaa olla vapaa-aikaa. Tama vapaa-aika kaytetaan yleensa uusien taitojen kehittamiseen ja jotkut yhteiskunnan jasenet alkavat erikoistua kasitoihin. Ravinnontuotannon tehostuessa edelleen yha useammat ihmiset vapautuvat ruokaa tuottavasta luokasta ja muita yhteiskuntaluokkia - tyolaisia, kauppiaita, virkamiehia, uskonnollisia johtajia ja hallitsijoita - alkaa kehittya. Asutuskeskukset kasvavat ensin pieniksi ja sitten suuriksi kaupungeiksi; uudet taidot ja taiteet nousevat kukoistukseensa. Ihmiset alkavat matkustella ja kayda kauppaa muilla seuduilla ja huomaavat tarvitsevansa ulkopolitiikkaa. Kun yhteiskuntaan keraantyy vaurautta, ylemmat luokat hyotyvat siita alempia enemman ja rikkaudet loytavat tien heiden kirstuihinsa. Rikkaiden ja koyhien valinen kuilu saattaa kasvaa, mika synnyttaa uusia yhteiskunnallisia kiistoja ja pakottaa vallanpitajat keksimaan keinoja suurten, tyytymattomien joukkojen hillitsimiseksi. Meidan on pantava merkille yhteison toimeentulotavat ja verrata niita kaytettavissa oleviin resursseihin. Nain saamme jonkinlaisen kasityksen siita, kuinka suuri osa ihmisten ajasta kuluu ruoan hankkimiseen ja kuinka suuri osa jaa vapaaksi muunlaiseen tyohon. Tama antaa myos kuvan yhteiskuntaluokkien rakenteesta ja yhteiskunnallisen erikoistumisen asteesta. Pitkalle erikoistuneet yhteiskunnat ovat usein hyvin organisoituja ja niilla on kehittynyt poliittinen ja uskonnollinen jarjestelma. Ne ovat kehittaneet teknologiansa korkealle, kayttavat paljon luonnonvaroja ja niilla on tehokas sotalaitos. Yhteiskunnan luokkarakenne vaihtelee kulttuurista toiseen, mutta useimmin se perustuu erilaisiin viiteryhmiin, jotka puolestaan saattavat perustua sukulaissuhteisiin, hengellisiin yhteisoihin, rotuun, henkilokohtaiseen omaisuuteen, koulutukseen, velvollisuuksiin, ammattiin tai maaomaisuuteen. Tietyissa kulttuureissa pidetaan esimerkiksi haudankaivajia ja lihaa kasittelevia ihmisia (jalkimmaisia mahdollisesti veren vuoksi) epapuhtaina. He joutuvat elamaan normaalin yhteiskunnan ulkopuolella eivatka voi menna naimisiin tai harjoittaa muuta sosiaalista kanssakaymista muuten kuin oman luokkansa jasenten kesken. Alla on yleisia tietoja meidan maailmassamme yhteiskunnissa esiintyneista luokista. Voimme halutessamme kayttaa naitta esimerkkeina. Alaluokka a) Orjat. Orjat ovat muiden ihmisten omaisuutta eivatka saa palkkaa tyostaan. Heita pidetaan pikemminkin tavaroina kuin ihmisina eika heilla ole oikeuksia. He ovat yhteiskunnan ulkopuolella eivatka voi omistaa mitaan. Tyypillisia orjia ovat sotavangit, rikolliset ja orjien jalkelaiset. Yleensa orjat on sidottu isaantiinsa, ei maahan. b) Maaorjat. Maaorjat on sidottu maahan, ei kehenkaan tiettyyn isantaan. He kuuluvat kiinteana osana maaomaisuuteen ja vaihtavat omistajaa sen maan mukaan, jolla he asuvat ja jota he viljelevat. Maaorjilla on joitakin oikeuksia, kuten viljella maatilkkua omaan laskuunsa vapaa-aikanaan. He eivat voi omistaa maata, mutta kyllakin irtainta omaisuutta. Ikava kylla heidat on sidottu asuinpaikkaansa ja ammattiinsa, joka on melkein aina maanviljelys. c) Velkaorjat. Velkaorjat tekevat tyota korvatakseen omaisuuden, jonka ovat varastaneet tai lainanneet ja jota eivat muilla tavoin pysty hyvittamaan. Heidat on yleensa sidottu velkojiinsa tai velkojien yhdistyksiin. He ovat valiaikaisia orjia, joilla on joitakin yhteiskunnallisia oikeuksia. d) Sopimusorjat. Sopimusorjat ovat suostuneet palvelemaan isantiaan tietyn ajan ruokaa, asuntoa ja palvelusta seuraavaa kertapalkkiota vastaan. He ovat siis vapaaehtoisia velkaorjia. Keskiluokka a) Vapaat miehet. Kuten nimesta voi paatella, vapaita miehia ei ole sidottu maahan tai ulkopuoliseen isantaan. He voivat omistaa maata tai tavaroita ja saavat liikkua ja tehda toita miten haluavat (usein vaatimattomien) resurssiensa puitteissa. Tama ei valttamatta ole erityisen onnellinen olotila, silla mikaan ulkopuolinen taho ei huolehdi heidan elatuksestaan. b) Taanit. Taanit ovat vapaiden miesten kaltaisia, paitsi etta he hallitsevat feodaalijarjestelman piiriin kuuluvaa maata. Vastineeksi tasta maasta he palvelevat maan antajaa tai taman edustajaa sotilaina (eli ritarilaitos). Maaomaisuus antaa heille vaurautta ja korkean yhteiskunnallisen aseman, ja heilla saattaakin olla alaisinaan maaorjia tai muita (maattomia) vapaita miehia. c) Kasityolaiset. Kasityolaiset ovat ammattikunnan hyvaksymia tyolaisia, joiden korkea yhteiskunnallinen asema perustuu erityiskoulutukseen ja yhdistyksiin (kiltoihin). Heidan oletetaan olevan taitavampia kuin tavallisten tyolaisten, mutta sen vastineeksi he saavat tyostaan paremman hinnan ja nauttivat muiden kunnioitusta. Heidan pitaa tyoskennella aikansa oppipoikina, ennen kuin he paasevat harjoittamaan ammattiaan. Jotkut lahtevat oppipoika-ajan jalkeen kiertelemaan kisalleina ja liittyvat paikkalleen asettuneiden mestareiden ammattikuntaan vasta monen koyhan vuoden kuluttua. Ylaluokka a) Erityiset ammattikunnat. Tietyissa kulttuureissa tahan yhteiskuntaluokkaan saattoi kuulua kirjureita ja arkkitehtia, eli ammattiryhmia joiden tieto ja taito oli selvasti muita korkeammalla. He saattoivat olla ainoita kirjoitus-, luku- ja laskutaitoisia joten korkea asema yhteiskunnassa oli taattu. Toisissa kulttuureissa taanit nostettiin myos ylaluokkaan eli heidat luettiin aatelisiksi. b) Hallitsijat. Hallitsijat johtavat muita, joko kansansa paamiehina (esim. klaanin tai heimon paallikkoina) tai jonkin seudun valtiaina (esim. paroneina, jaarleina, herttuoina, jne.). Feodaaliherrat (ritareita ja muita alempia aatelisia sanottiin vasalleiksi keskiajan yhteiskunnissa) hallitsevat maa-alueita ja niiden vakea, kun taas liikkuvien kansojen paallikot hallitsevat tiettyja ihmisia henkilokohtaisten suhteiden perusteella. Heidan valtansa perustuu kaikissa tapauksissa kykyyn maarata muiden tekemisista ja kutsua suuria ihmisjoukkoja tayttamaan kaskyjaan. c) Yksinvaltiaat. Yksinvaltiaat (eli kuninkaat, ylikuninkaat tai keisarit) hallitsevat itseaan vahaisempia hallitsijoita. Heidan valtansa yhdistaa suuria alueita ja vakimaaria. Ainutlaatuiset ryhmat a) Paariat. Paarialuokkaan kuuluvia ihmisia pidetaan epapuhtaina, minka vuoksi heidan katsotaan olevan vaaraksi kunnon vaelle. He saattavat olla rikollisia tai epapuhtaina pidettyjen (mutta yleensa tarpeellisten) ammattien harjoittajia. Joka tapauksessa he eivat yleensa saa seurustella muiden kuin toisten epapuhtaiden kanssa. Heilla on normaalit oikeudet, kunhan he pysyttelevat luokalleen asetettujen rajojen puitteissa (menevat naimisiin vain keskenaan, pysyttelevat omissa kaupunginosissaan tms.) b) Kontraarit. Kontraarien luokka on poikkeuksetta pieni. Se on yksi tapa yrittaa torjua joidenkin kansojen mielenterveydellisia ongelmia. Kontraareilla on korkea mystinen/hengellinen asema, mutta he elavat eri tavalla kuin muut. He ottavat osaa yhteiskunnan toimintaan vain erityisissa tilaisuuksissa ja tarkkojen saantojen alaisina (esim. tietyissa rituaaleissa). He toimivat kuitenkin joka asiassa painvastoin kuin yleensa on tapana. Kontraarien pitaa esimerkiksi usein tehda kaikki (tai merkittavimmat asiat) painvastoin kuin muut: he kavelevat takaperin, ratsastavat kasvot tulosuuntaan, kuivaavat itsensa ennen peseytymista, hyokkaavat muiden peraantyessa, puhuvat painvastoin kuin ajattelevat jne. Omassa kulttuurissaan heita saatetaan kuitenkin pitaa loukkaamattomina, voittamattomina ja selittamattomina reinkarnaatioina. c) Ristityolaiset. Tata luokkaa tarvitaan sukupuolen asettamien rajoitusten vuoksi. Nama miehet ja naiset tekevat toita, jotka tavallisesti kuuluvat vastakkaiselle sukupuolelle, mutta joihin vastakkainen sukupuoli ei jostain syysta kykene. Joissakin kulttuureissa saattaa esimerkiksi vallalla olla normi, jonka mukaa vain miehet saavat lahtea sotaretkelle, ja toinen saanto, jonka mukaan vain naiset saavat laittaa ruokaa. Jos pirkalle retkella tarvitaan kokkia, otetaan mukaan naispuolinen ristityolainen eli nainen, joka elaa kuin mies. Haaremia vartioivat eunukit ovat ristityolaisia. Monissa kulttureissa tama luokka toimii homoseksuaalisuuden sallittuna ilmenemismuotona tai saatelijana. 6.8. Taide, arkkitehtuuri ja symbolit Yksi fantasiapelin suurimmista ongelmista on akillinen uskottavien ja loogisten pohjapiirrosten tarve. Voimme ratkaista taman ongelman kehittamalla jokaiselle kulttuurille tyypillisia arkkitehtonisia teemoja, jotka maaraytyvat lahinna kansan kaytettavissa olevan teknologiam, resurssien ja arvojen mukaan: (1) rakennusmateriaalit, (2) rakennusten muodot ja suunnittelu, (3) ovimekanismit, (4) ansat, (5) ikkuna-aukot, (6) vesi- ja kaymalajarjestelmat, (7) vartiopaikat jne. Muutama hyvin laadittu pohjapiirrustus riittaa malliksi sotilas-, seremonia-, hallinto- ja asuinrakennuksille. Nain voimme erityisia rakennuksia piirtaessamme muunnella yleista teemaa tai yksinkertaisesti kayttaa standardiversiota. Samaa tekniikkaa voi kayttaa muuhunkin taiteeseen, kuten seremonia- tai taikaesineisiin. Merkittavat luvut Taide, arkkitehtuuri ja symbolismi ilmentavat kaikki sanattomalla tavallaan kulttuurin ajattelutapoja. Yksi monille kulttuureille yhteinen ja meille kateva piirre on merkittavan luvun periaate. Joillakin, erityisesti pitkalle kehittyneilla kulttuureilla saattaa ikka monta merkittavaa lukua, mutta yksi niista on muita tarkeampi melkein kaikissa tapauksissa. Tama luku kayttaytyy monella tavalla; se saattaa esimerkiksi maarata (1) hallintokoneiston haarojen lukumaaran, (2) seremoniakirjojen sivujen lukumaaraan moninkerran (3) sotilasyksikkojen tai uskonnollisten jarjestojen jasenmaaran moninkerran, (4) rakennusten mittasuhteet, (5) suurkaupungin kaupunginosien lukumaaran, (6) poliittisten puolueiden maaran tai jopa hallitsijan kruunujen tai riipusten jalokivien lukumaaran. Maaraamalla kulttuurille yhden tai useamman merkittavan luvun voimme luoda katevan, yleisluontoisen ohjenuoran luomistyolle. Symbolit ja koristeaiheet Toinen peliin sopiva, arvoihin ja jokapaivaiseen elamaan liittyva teema saattaisi olla tietyn kasvi-, elainaiheen tai jonkin abstraktin kuvion toistuva kaytto. Jokainen symboli saattaisi viitata johonkin asiaan, kuten jumalaan, uskonnolliseen liikkeeseen tai myyttiin. Muutamat saattaisivat olla paikallisen heraldiikan perusaineksia. Pelissa hahmot pystyivat sitten yhdistamaan jonkin symbolin tai taiteen lajin vaarallisiin tai turvallisiin paikkoihin ja ihmisiin vain toistuvia koristeaiheita tarkkaan tutkimalla. Pida mielessa tapa, jolla useimmat kansat luovat symbolinsa. Symbolien muoto on yleensa peraisin jokapaivaisesta ymparistosta, kuten tarkeimmista kasveista (esim. viljankorret pylvaiden esikuvina) tai maaston muodoista (esim. pyramidi saattaa muistuttaa vuorta tai joenvarren mutakumpua). Voittoon tai uskontoon liittyvat symbolit antavat arvokkuutta ja viittaavat oikeutettuun vallankayttoon. Symbolit, joiden on tarkoitus toimia tunnusmerkkeina mahdollisimman kaukaa tai huonoissa olosuhteissa (esim. heraldiset merkit) perustuvat yksinkertaisiin muotoihin, selvasti toisistaan erottuviin vareihin ja helposti saataviin variaineisiin. Nama symbolit osoittavat sotilaallista tai poliittista ryhmittymista ja niiden merkitysten pitaa olla selkeita ja laajalle levinneita. Niissa ei yleensa kayteta ulkomailta tuotuja variaineita tai monimutkaisia kuva-aiheita. 6.9. Politiikka ja sodankaynti Koska kulttuurin osa-alueiden kartoitusta tarvitaan usein maarittamaan kansan suhtautumista erilaisiin tilanteisiin, etenkin hahmojen ja muiden ihmisten kohtaamiseen, politiikalla ja sodankaynnilla on siina keskeinen osa. Nama seikat on jo monilta osin lyoty lukkoon ylla esitetyssa kulttuurin luonnoksessa. Esimerkiksi luokkarakenne ja yhteiskunnan erikoistumisen taso kertovat meille suunnilleen, kuinka suuria poliittiset ja sotilaalliset ryhmittyvat ovat. Niiden asema yhteiskunnassa paljastaa, kuinka tarkeaa sodankaynti on kansalle. Korkealle kehittynyt ylaluokka, jolla on kaytossaan lait ja oikeusjarjestelma, saattaa suhtautua muukalaisiin eri tavalla kuin pieni soturipaallikkojen joukko, joka hallitsee raa'alla voimalla. Voimme luonnostella nama tekijat ottamalla huomioon seuraavat seikat. Politiikka a) Johtajuus. Yhteiskunnan johtoportaan koko ja rakenne, etenkin mahtavien sukujen ja yksiloiden asema. b) Armeijan asema. Armeihab vaikutus paivittaiseen elamaan. c) Luokkarakenteen valvonta. Valtaapitavien suhde luokkarakenteeseen ja vaestoon yleensa. d) Lait. Lakikokoelman olemassaolo, kehitysaste ja kaytannon sovellutukset. e) Oikeusjarjestelma. Oikeudenjakamisen saannot ja mekaniikka seka rangaistukset. f) Suhteet ulkovaltoihin. Suhteet muihin yhteisoihin, ulkopolitiikka ja liittoutumat. Kun olemme paasseet selville yhteiskunnan suhteista ulkovaltoihin, voit laatia taulukon niiden keskinaisista suhteista - liitoista ja vihollisuuksista. Siita on paljon apua poliittisia tapahtumia luodessa. Tyypillisia poliittisia jarjestelmia ja hallinnon malleja ovat: a) Anarkia. Itse asiassa toimivan hallinnon puuttuminen. Johtaa yleensa taydelliseen epajarjestykseen ja sekasortoon. b) Demokratia. Demokraattisessa yhteiskunnassa korkein valta kuuluu kansalle. Jokaisella kansalaisella on yhtalainen aanioikeus. c) Diktatuuri. Kaikki valta, mutta ei valttamatta auktoriteetti, kuuluu yhdelle ihmiselle (diktaattorille). d) Feodalismi. Suhteellisen hajautettu hallintojarjestelma, joka perustuu portaittaiseen maanomistukseen tai maan hallintaan. Vahaiset hallitsijat (vasallit) saavat maata ja suojelusta ylemmiltaan ja antavat isannilleen (feodaaliherroilleen) tavaroita (esim. ruokaa) ja palveluksia (esim. sotilaita). Valta-asemat ovat usein perinnollisia. e) Heimo. Sukulaisklaanien ryhma tai suuri ihmisjoukko, joka kuuluu samaan kulttuuriin ja katsoo olevansa samaa sukua. Heimoa johtaa yleensa vanhimpien (eli klaaninpaallikoiden) neuvosto ja/tai suuripaallikko tai kuningas. f) Klaani. Suuri joukko sukuja tai sukukuntia, jotka katsoutuvat polveutuvansa samasta esi-isasta ja joita vahvat verisiteet yhdistavat. Klaania johtaa yleensa paallikko tai suuri soturi, joskin todellinen valta saattaa olla osittain tai kokonaan edustajien neuvostolla (esim. sukujen vanhimmilla). g) Monarkia. Kaikki valta ja auktoriteetti kuuluu yksinvaltiaalle eli monarkille (kuninkaalle, kuningattarelle, keisarille, keisarinnalle tms.) Valta-asema on usein perinnollinen. h) Oligarkia. Valta ja auktoriteetti kuuluvat pienelle joukolle (oligarkeille), jotka saattavat mudostaa puolueen tai elitistisen ylaluokan. i) Tasavalta. Korkeinta valtaa kayttaa kansalaisten valitsema edustajainhuone tai monen edustajainhuoneen jarjestelma. Kansalaisilla saattaa olla kaytannossa tasavertaiset mahdollisuudet (eli yksi aani kullakin). j) Teokratia. Teokratiassa korkein poliittinen valta ja auktoriteetti kuuluvat korkeimman uskonnollisen vallan ja auktoriteetin haltijalle. Hallitsijaa pidetaan usein jumalana tai jumalan edustajana. Sotalaitos a) Paallikkyys. Komentotiet ja kaskyvalta b) Rutiinit. Paivittainen toiminta c) Aseet. Armeijan aseistus, myos tavallisten aseiden erikoiset muunnelmat ja yhdistelmat. d) Varusteet. Haarniskat ja sotilasvaatteet , myos kyparien ja kilpien mallit. e) Teoria. Yleisimmat taktiset ja strategiset kuviot. Meidan kannattaa kiinnittaa huomiota etenkin tyypillisiin toimintamalleihin ja varustuksiin seka ainutlaatuisiin tai pitkalle erikoistuneisiin aseisiin. Yksi kateva organisaatiostandardi on kulttuurin merkittava luku, jota voi kayttaa pienimpana yhteisena nimittajana sotilasyksikkojen kokoa maarattaessa. ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------ Maailman tapahtumat 1 Jos olemme laatineet maailmankuvauksen hyvin, se sisaltaa kaikki dynaamisen maailman ainekset. Kartat ja taulukot, joista asukkaiden ja kulttuurien sijainti ja toimintatavat selviavat, ovat hyva alku. Nama voi yhdistaa tietoihin eri ryhmien suhteista - seka liitoista etta kiistanaiheista - maailman tapahtumien perustaksi. Sitten meidan tarvitsee loytaa vain syyt konflikteille tai poliittiselle toiminna ja paastaa ketjureaktiot valloilleen. Muutamia keskeisia tekijoita ovat: a) Jumalten vaikutus maailmassa. Jumalien tai puolijumalien vihalla saattaa olla kauheat seuraukset. Korkeimpien voimien akitiivinen tai epasuora toiminta voi palauttaa maailman jarkkyneen tasapainon ennalleen. b) Maan tarve. Nalanhata ja ylikansoitus saattavat kuluttaa seudun resurssit loppuun, jolloin kansan on lahdettava vaeltamaan tai hankittava lisaa maata. Tama koskee etenkin kulttuureja, jotka ovat jo ennestaan jollain tavalla liikkuvia. Pane merkille erityisesti toimeentulon menetelmat ja erilaiset yhteiskunnalliset resurssit, jotka maaraavat, kuinka paljon vakea maa pystyy elattamaan. c) Kulkutauti. Raivoavat kulkutaudit saattavat tehda pahaa jalkea ja aiheuttaa sotia tai sisaisia selkkauksia ihmisten yrittaessa paasta pakoon tai puolustautua. Epaluuloisuus ja hatavarjelun liioittelu valtaavat alaa. Tauteja ja vitsauksia on maailmassa aina, joko aktiivisina tai latentteina. Kansa oppii vastustamaan asuinalueidensa sairauksia tai kehittyy immuuniksi niita vastaan, mutta mikro-organismit sopeutuvat puolustusmekanismeihin ja tauti iskee ajoittain parhaitenkin suojautuneiden kansojen keskuuteen. Muut kansat, etenkin ne, jotka asuvat aivan erilaisilla seuduilla tai muissa ekosysteemeissa, eivat yleensa ole kehittaneet tarpeellista vastustuskykya ja saattavat karsia kulkutaudeista hirvittavasti. Tama voi aiheuttaa ketjureaktion, joka etenee yhteiskunnasta toiseen. Lisaksi kulkutauti laskee ihmisten yleista vastustuskykya, minka vuoksi muidenkin sairauksien on entista helpompi levita. Muista, etta kulkutaudit tulevat parhaiten toimeen lampimilla, kosteilla ilmanaloilla, ja pahimmassa vaarassa ovat tallaisille seuduille matkustavat hahmot. d) Aggressiiviset kulttuurit. Hyokkaavat kulttuurit eli yhteisot, jotka jatkuvasti kayvat sotia naapureitaan vastaan, saattavat olla kulttuuriltaan erityisen sotaisia ja siki taipuvaisia hairikoimaan. Ehkapa ne eivat tunne mitaan muuta tapaa ratkaista erimielisyyksia, tai sitten ongelman juuret piilevat niiden osittain tai kokonaan hajanaisessa yhteiskuntarakenteessa. Kaikki mahdolliset verukkeet - rikotut sopimukset, maa- tai ruokapula, arvokkaiden tavaroiden tai mineraalien himo tai silkka vihamielisyys - riittavat aloittamaan sodan. e) Uhkaavat sosiaaliset tai uskonnolliset liikkeet. Suurella muutoksella jonkin alueen tilanteeseen saattaa olla seurauksia muualla. Jos kysymyksessa on sosiaalinen tai uskonnollinen liike, joka on ottanut tehtavakseen myos muiden seutujen kaannyttamisen, hurmos ja kiihkeat muutokset saattavat levita ymparistoonkin. Jos liikkeeseen liittyy uusia sosiaaliryhmia, seurauksena voi olla ketjureaktio. f) Ainutlaatuiset suvut ja yksilot. Aina silloin talloin joku erityisen onnekas tai taitava yksilo tai suku paasee valtaan voimakkaassa ryhmassa ja pystyy muokkaamaan sen tyokaluksi omia tarkoitusperiaan varten. Lisaa rikkauksia ja voimaa tavoitellessaan tama ryhma saattaa uhata muita ryhmia tai hyokata naiden kimppuun. Suuret johtajat muodostavat usein voimakkaiden hahmojen ydinjoukon. Maailman yleiset periaatteet Koska maailma on taynna erilaisia kulttuureja ja olosuhteita, meidan on hyvin vaikea hallita sita ilman jonkinlaisia yleisia periaatteita. Pelijarjestelman pohjimmaiset fysiikan lait eivat yleensa riita, vaan niiden lisaksi tarvitaan yhdistavia sosiaalisia periaatteita. Ne ovat yhteiskunnan rakenneosia, jotka ovat yhteisia kaikille tai useimmille maailman kulttuureista ja joiden avulla voimme vertailla ja suhteuttaa kulttuureja toisiinsa. Yleiset oeriaatteet ovat elintarkeita sujuvalle pelille, etenkin jos pelaajat eivat tunne pelimaailmaa kovin hyvin. Pelaajia eivat kiinnosta loisteliaan omaperaiset kulttuurit ja loputtomat seikkailumahdollisuudet, elleivat he saa otetta maailmasta ja pysty suhteuttamaan omia hahmojaan sen asukkaisiin. Kun haluamme maailmaan yleisia periaatteita, kannattaa meidan tarkastella kulttuurien yhteenvetoa ja siina esiintyvia erilaisia kulttuurielementteja. Jos kahdella tai useammalla kultuurilla on samoja tai muuten yhdistavia tekijoita, voimme luoda vahvoja, naille kulttuureille yleisia periaatteita. Rodun tai historian perinto, suuret mantereen- tai maailmanlaajuiset uskonnolliset jarjestelmat, yleiset luonnolliset tai maagiset esteet ja niihin liittyvat kuljetusmekanismit jne. ovat esimerkkeja tekijoista, jotka yhdistavat muuten aivan erilaisia kulttuureja. Voimme myos kayttaa niita toisistaan poikkeavien yhteisojen tai olosuhteiden yhdistamiseen. Tavallisimpia yleisia periaatteita lienevat (1) yhteinen hinta- ja kauppajarjestelma, (2) yhteinen kieli ja (3) vallitseva kalenteri. Pelin eri tasot Kun maailma ja pohja pelihahmojen rakentamiseen on luotu, kaikki on valmista alkamaan. Meidan on pysyttava selvilla maailman jatkuvasti kehittyvista tapahtumista. Tama usein hankala tehtava hoituu yksinkertaisimmin, jos otamme tavaksemme katevien ja yksinkertaisten muistilistojen kayton. Koska maailma tapahtumat ja prosessit etenevat eri tasoilla, eri nopeuksilla ja niiden tulokset ovat ainutlaatuisia, meidan pitaa ymmartaa eri tekijat ja pystya erottamaan ne toisistaan. Kun olemme erottaneet toisistaan pelin eri tasot, voimme laatia niista kaikista oman muistilista. Naiden listojen avulla voimme synkronoida eri tasojen tapahtumat keskenaan ja pysya selvilla siita, mita kulloinkin on tapahtumassa. 1) Maailman tapahtumat. Laajan strategisen tason tapahtumat, joihin ottaa osaa paljon vakea ja joiden vaikutukset tuntuvat suurilla alueilla. Maailman tapahtumiin liittyy valtavia poliittisia, kulttuurillisia ja sotilaallisia tekijoita ja ne saattavat kestaa hyvinkin kauan. Hahmojen tekemisilla on luultavasti hyvin vahan - jos lainkaan - vaikutusta maailman tapahtumiin ja koko kampanjan kesto saattaa olla vain pieni hetki maailmanhistorian mittakaavassa. Maailman tapahtumien keskipisteessa eivat ole pelaajahahmot, vaan muu maailma (kuten nimikin jo sanoo). Niille lasketaan aikaa viikoissa, kuukausissa ja joskus vuosissa. Yleensa peliajan ja reaaliajan valinen ero on suurin juuri maailman tapahtumia kasitellessa. 2) Strateginen toiminta. Strateginen toiminta eroaa maailman tapahtumista siina, etta sen keskipisteessa ovat nimen omaan hahmot itse. Sita mitataan lyhyemmissa ajanjaksoissa - yleensa tunneissa, paivissa tai viikoissa - ja se etenee nopeammin kuin maailmanhistorian suuret tapahtumat. Toisin kuin viela nopeampi taktinen toiminta se tapahtuu strategisessa ymparistossa, kaukana seikkailupaikoista. Strategisessa toiminnassa peliajan suhde reaaliaikaan on pienempi kuin maailman tapahtumissa, mutta suurempi kuin taktisessa toiminnassa. 3) Taktinen toiminta. Taktisen toiminta tapahtuu usein seikkailupaikoilla ja koskee esimerkiksi taisteluja, joten liike on hyvin nopeaa ja lahella reaaliaikaa. Maailman tapahtumat 2 Koska maailman tapahtumat vievat hyvin paljon peliaikaa, ei meidan tarvitset pohtia niita yhta usein kuin strategista tai taktista toimintaa. Ne ovat kuitenkin aivan yhta tarkeita kuin muiden tasojen tapahtumat, silla ne merkitsevat laajoja muutoksia maailman kuvaukseen, tuntuvat melkein kaikilla kampanjan tapahtumapaikoilla ja vaikuttavat kaytannollisesti katsoen koko maailmaan. Maailman tapahtumia varten laadittu muistilista voi olla yhta yksityiskohtainen kuin aivan alussa esitetty maailman luonnostelma. Oleellisen tarkeita ovat kuitenkin vain muutokset, jotka maaraavat maailman tapahtumat ja saattavat vaikuttaa pelin kulkuun. Alla on harkinnanarvoisia seikkoja, jotka perustuvat ylla esitettyyn maailman tapahtumien kulkuun ja kohtaan Maailman tapahtumat 1. Teksti ehdottaa paneutumista jokaiseen tekijaan kerran kuukaudessa. 1) Saa. Meidan on pysyteltava selvilla maailman saajarjestelman perusteista ja tiedettava, missa saa on kulloinkin ankarimmillaan. Tama kay jo painsa esimerkiksi merkitsemalla vuodenajat ja vuodenaikojen vaiheet maailmankarttaan tai eri alueiden karttoihin. Saannonmukaiset tai yllattavat saan muutokset (kuten kuivuus tai epatavallisen rankat sateet), jotka haittaavat tai muuttavat seudun elamaa, ovat erityisen tarkeita. 2) Luonnonkatastrofit. Pane merkille tulivuorenpurkaukset, epidemiat, tulvat, suuret tulipalot jne. 3) Kulttuurilliset tapahtumat. Seuraa kansainvaellusten, uskonnollisten liikkeiden, yhteiskunnallisten ristiriitojen ja tapakulttuurin akillisten muutosten kulkua ja pane merkille muutkin muutokset maailman vallitsevissa kulttuureissa. 4) Poliittiset tapahtumat. Merkitse muistiin uudet sodat, liitot, voimakkaat poliittiset henkilot tai liikkeet jne. 5) Erikoiset tapahtumat. Tahan ryhmaan voisivat kuulua vaikka Majikin kuitten ja tahtien eri liikkeet ja niiden vaikutus. Esim. Mita tapahtuu kun kaikki kuut ovat yhtaaikaa taivaan keskipisteessa tms.